sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Henkilökohtaiset kiitokset

Kohtaamisia - Suomalainen usko-näyttely avautui toukokuun alussa. Taidenäyttelyn avajaisiin saapui myös mukava määrä kuopiolaisia taiteilijoita. Työkaverini ilmoitti, että eräs vanha herra kyselee Hurmioitunutta. Hänellä oli kuulema mukanaan pino blogista printattuja tekstejä ja haluaa tavata. Tämä herra osoittautui taiteilija Veijo Tuomaiseksi (s. 1930). Hän lähti 13-vuotiaana Helsinkiin ja opiskeli Suomen Taideakatemian iltakoulussa 1944-1948. Päivisin hän työskenteli koristemaalausateljeissa. Tuomainen palasi opintojen jälkeen Kuopioon, mutta vaihtoi ammattinsa yritysmaailmaan. Tästäkin huolimatta muun työn ohessa syntyi laaja kuvataiteellinen tuotanto, ja Tuomainen tunnetaan etenkin Kuopion katunäkymien ja luonnon kuvaajana. 
Veijo Tuomainen on viimeinen Kuopion Kuvataiteilijat ry Ars Liberan perustajajäsenistä. Vuonna 1958 perustetun Ars Liberan (Vapaa taide) johtoajatuksena Oka Karvonen (1921-1996) kirjoitti: "Vapaa taide - mitä se sitten meinaa? Se meinaa sitä, että kuvantekijät haluavat puhaltaa yhteiseen hiileen, silloin kun yhteiset asiat, vaikkapa taloudelliset, ovat kysymyksenä, mutta työssään jokainen säilyttää itsenäisyytensä." Veijo Tuomaisen ja Oka Karvosen lisäksi Ars Liberan perustamiskokouksessa 27.4.1958 olivat mukana Tauno Gröndahl (1911-1970),  Unto Heikkinen (1931-1991), Juha Järveläinen (1932-2015), Helvi Pitkänen (1909-1974), Hilkka Sipilä (?), Saila Niskanen (1923-2003), Väinö Nevaluoma (1901-?), Pentti Leskinen (1929-2003) ja arkkitehti Kaj Michael (?).
Veijo Tuomainen: Kuopion tuomiokirkko, 1997.
Tuomainen kiitteli minua avajaisissa hänen taiteensa esille tuomisesta mm. tässä postauksessa. Sain kiitokseksi pienen kehystetyn kortin akvarellista, jonka Tuomainen oli maalannut Kuopion tuomiokirkosta 1997. Tuli aika otettu olo. Noin pitkän linjan taiteilija tulee kiittämään minua tehdystä työstä kuvataiteen hyväksi. Nyt teos on työpaikkani ikkunalaudalla muutaman ikonin vieressä.

Veijo, mikäli luet tätä, Kiitos.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa. Miten huomaavaista, puolin ja toisin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos minunkin puolestan kauniista tarinasta! Eno on ollut taas vauhdissa, mitä jaksan ihailla. Hän on positiivisin tuntemani ihminen. Elämä ei ole ollut helppoa, mutta hän näkee aina ensin valoisat puolet. Terv. kummityttö Merja

    VastaaPoista