Ostin jokin aika sitten arkkipiispa Leon kirjoittaman runokokoelman Metsätähti ja mies joka metsään lähti - Meččütiähti da mies kudai meččäh lähti. Kyseessä on arkkipiispan viides kirja ja tämä pitää sisällään muun muassa luontoaiheisia runoja. Erikoinen teos on siksi, että runot on kirjoitettu sekä suomeksi että karjalaksi.
Bongailen aika ajoin runoja ja erilaisia runoteoksia (kirpparit ovat näissä hyviä), sillä osuvia sanoja voi hyödyntää esimerkiksi nimi- tai syntymäpäiväkorteissa. Olen jo monen monta vuotta jakanut ajatuksiani onnittelukorteissa muiden sanoja lainaamalla. Viimeksi äitienpäivänä poimin Metsätähdestä sanoja äideille.
Satamassa kuljeskellessani harmauden välistä puski voikukka, joka palautti mieleeni tämän:
Talon graniittinen kivijalka
asvalttia vasten keväällä
imee auringosta lämpöä
ja asvaltti, vasta jään peitossa
pinnassansa mustassa
huokuu kylmän jälkeen lämmintä.
Nyt voikukka näyttää voimansa
kun kivijalan ja kadun puristuksesta
murtautuu esiin vahvana
ensin vihreät lehtensä
sitten aurinkoisen kukkansa
puskee elämän ilosta.
- Arkkipiispa Leo -
Taloin graniittukivijalgu
asfal´tua vaste keviäl
imöü päiväzes lämbüö
i asfal´tu, vaste vai jiän peitos
mustas pinnas
huoguu lämbüö külmän jälgeh.
Nügöi voikukku väin ozuttau
gu kivijallan i uuličan ahtistukses
murdavuu iäre vägevännü
enzimäzikse vihandat lehtet
jälgeh sen päivüpastozen kukan
puskou eloksen ilos.
- Arhijepiskoppu Leo -
Luonto on aina teemana ja vertauskuvana onnistunut. Sen sisälle saa piilotettua monia merkityksiä.
Aurinkoista kevättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti