torstai 31. tammikuuta 2013

Alvar Aaltoa

Jyväskylässä asustellessa kulminoituu kaupungin arkkitehtuuri yhteen nimeen: Alvar Aalto. Itselleni yliopiston rakennukset ovat jo niin arkipäiväistyneet, että enää sitä ei ajattele olevansa mitenkään erikoisessa paikassa. Ja itse asiassa en ole koskaan erityisemmin välittänyt Aallon arkkitehtuurista, enemmän pidän muotoilusta. Täällä sitä kuitenkin on oppinut arvostamaan. Luulen että siellä ruudun toisella puolen on sellaisiakin lukijoita, jotka eivät ole aaltomaista kampusaluetta nähneet, joten ajattelin näyttää että millaisia ne Aallon yliopiston kuuluisimmat rakennukset ovat. Pahoittelen kuvien laatua, idea postauksesta tuli kesken päivän ja mukanani oli vain kakkoskamera.
Punatiilinen C-rakennus (päärakennus) valmistui vuonna 1955. C-lyhenne tulee sanasta Capitolium. Rakennuksessa sijaitsee myös kahvila Aallokko sekä Aallon kirjasto. Juhlasalissa järjestetään yliopiston suurimmat juhlat, luennot ja tentit sekä konsertit. Aulan portaat johtavat luentosaleihin.
Päärakennus takaa kuvattuna. Tällä puolella ei ikkunoita juuri näykään.
Aulan pääovet. Näiden ovien läpi kulkee varmasti tuhansia opiskelijoita päivittäin.
Juhlasaliin vievät ovet. Täällä järjestimme keväällä 2011 muun muassa Museologian seminaarin.
Aallon arkkitehtuurissa miellyttää juuri tämä valon käyttö kattoikkunoiden kautta. Näitä portaita on lampsittu muun muassa italian ja museologian luennoille.
Aaltomaista muotoa naulakoilla.
Aallon nahkaverhoiltuja, koivuisia "69"-tuoleja Aallokon kahvilassa. Suunniteltu vuonna 1935. Aalto hyödynsi tuoleissaan L-jalkarakennetta, joka mahdollisti jalan liittämisen suoraan istuinlevyyn. Nämä ovat Aallon suosituimpia ruokapöydäntuoleja. 69-tuolia valmistettiin alunperin Alvar Aallon suunnittelemaan Viipurin kirjastoon.
Yliopistolla näkyy Aallon arkkitehtuurin lisäksi myös hänen muotoilunsa. Ovenkahvoihin, tuoleihin, pöytiin ja valaisimiin on jo niin tottunut ettei enää ajattele olevansa "designin ympäröimänä". Alvar Aalto museon henkilökunnan pitämä luento kuitenkin muistutti, että Alvar Aalto on maailmalla vielä suositumpi kuin Suomessa. Japaniin oli viety joskus Aallosta kertova kiertävä näyttely, jossa esineisiin ei luonnollisesti saanut koskea, museoesineitä kun olivat. Siellä joku näyttelyvieras oli sitten sanonut, että oli äärimmäisen kateellinen kun me Suomessa saamme istua hänen suunnittelemissaan tuoleissa ja käyttää muutenkin arkielämässämme hänen esineitään. Siellä Aallon esineitä oli katsottu suurin piirtein samoin kuin me katsoisimme Louvressa Mona Lisaa: "Siinä se nyt on! Taiteilijan itsensä tekemä!". Toinen hieman huvittava tapaus, jonka samaisen museon työntekijä kertoi oli, että joku yhtiö Aasiasta lennätti valokuvaajan kuvaamaan Säynätsalon kunnantaloa, koska halusivat kuvia Alvar Aallosta kertovaan julkaisuun. Valokuvaaja käytti hommaansa puoli päivää odotellen juuri oikeanlaista valoa täydellisen kuva saamiseen. En muista saatiinko sitä aivan täydellistä kuvaa otettua, mutta sen puolen päivän jälkeen kuvaaja lensi takaisin Aasiaan. Voitteko kuvitella?! Lentää nyt Aasiasta Suomeen puolen päivän takia! Tämän tapauksen kuultuani aloin todella katsoa Aallon tuotteita uusin silmin...
Päärakennuksesta löytyy myös Aallon varta vasten tänne suunnittelemia kolmijalkaisia tuoleja.
Aallon kirjasto. Täällä en ole itse koskaan viettänyt aikaani, sillä yleensä oleilen joko Yliopiston kirjastossa tai Jyväskylän kaupungin kirjastossa jos tarvitsen kirjaston palveluja. Jyväskylän yliopiston kirjasto toimi näissä tiloissa vuosina 1958-1974.
Koivusta ja pellavasta suunniteltu nojatuoli "406" vuodelta 1939. Istuinosaa verhoaa pellavasatulavyöpunos, joka on kiinnitetty yksinkertaiseen puurunkoon.
Ilmari Tapiovaaran verhoiltu Domus-tuoli. Tapiovaara suunnitteli Domus-tuolin vuonna 1947 Domus Academican opiskelija-asuntoloiden lukutuoliksi.
Tässä taas upeaa kattoikkunoiden käyttöä.
Aallon arkkitehtuurilla jatketaan. Kreikkalaista temppeliä muistuttava Lyhty toimi aikoinaan opettajien ruokalana, nykyisin kokoustilana. Täällä pohdittiin muun muassa keskiviikkona taidehistorian laitoksen asioita yhdessä opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa (lisää kursseja kaivattaisiin!). Täältä voi kurkata Lyhdyn sisätiloja.
Lyhty on valaistu muun muassa A330S-valaisimilla, jotka tunnetaan myös Kultakello-nimellä. Aalto suunnitteli valaisimen alkujaan maineikkaaseen ravintola Savoyhin vuonna 1939. Toiset valaisimet ovat messinkisiä Mehiläispesiä (A332). Valaisimen portaittain laskeutuvat valkoiset lamellit on asemoitu juuri oikealla tavalla, jotta valaisimen valo pääsee siivilöitymään lamellit yhdistävien messinkiristikoiden lävitse. Lamellien asento ohjaa valon suuntaa ja messinkiristikko antaa valolle juuri oikean lämpimän sävyn. Aallolle oli tärkeää, että valaisimen valo on lämmintä ja siksi hän käytti paljon messinkiä valaisimissaan, joka värjäsi hehkulampun värin vieläkin lämpimämmäksi. Sisältä löytyy myös "46"-nojatuoleja.
Punatiiliset rakennukset jatkuvat. Lyhdyn vieressä sijaitsee ravintola Lozzi. Nimi Lozzi tulee kuuluisasta sveitsiläisestä kasvatustieteilijästä J. H. Pestalozzista.
Ravintolan/ruokalan suuri ikkunaseinä on näyttävä. Keväisin ja syksyisin lounaan voi tuoda lasi-ikkunoiden eteen terassille ja nauttia ruokansa auringonpaisteessa.
Tässäpä hieman Jyväskylän yliopiston aaltoilua. Lisää kuvia ja tunnelmia päärakennuksesta voi käydä katsomassa esimerkiksi Jalkaisin-blogista, jossa on keskitytty yksityiskohtiin, mutta vieraillaan muun muassa juhlasalissa ja yhdessä luentosalissa. Vanhemmasta arkkitehtuurista ja kampusrakennuksista kiinnostuneet voivat käydä muistelemassa Seminarium-postausta täällä.  

12 kommenttia:

  1. Hei,
    kylläpä osasit osua TAAS niin oikeaan; olipa minulle niin läheisiä ja merkityksellisiä kuvia. Tässä elämänvaiheessa myösliikuttavia ja vähän kipeitäkin kuvia.

    Muistot, muistot. C-rakennuksen portaat, NIIIN rakkaat ja niiin unohtumattomat hetket.
    Näitä kuvia tulen taas katsomaan haikeudella ja onnella monta kertaa.

    En ikänä olisi tullut kuvanneeksi itse ja yks kaks sinä tuot ne esiin. Vetää hiljaiseksi, miten monella tapaa olet jo koskettanut kuvillasi minua.

    KIIToS. Voiko paremmin päivän päätteeksi yllättyä. Ehkä uni tuo mukanaan jotain tästä. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilpittömän suuri kiitos myös sinulle kun jaksat vierailla täällä ja jättää itsestäsi merkin. Onkohan meillä tietämättämme jokin telepaattinen yhteys näiden juttujen suhteen? ;P
      Minä olen juurruttanut itseni enemmän Juomatehtaalle, joka nyt tosin on remontin kourissa kuten niin moni muukin yliopiston rakennus. Yliopiston kirjastokin on menossa tässä kevään aikana remonttiin, että mielenkiinnolla odotan kuinka kirjastopalvelujen käy...

      Olen onnekas kun minulla on niin ihania lukijoita <3

      Poista
    2. Pahoittelen jos kommentti tulee tuplana, säädin jotain tuossa ensin. Ja tämä ei ole sitten mitään nipottamista... vaan pelkkä huomio.

      Hiukan paha sanoa näin kaukaa, mutta sanoisin että kuvassa on mehiläispesistä se suurempi ja vähemmän tunnettu A332 versio, eikä A331 (jossa renkaita yksi vähemmän). Näyttää vähän epäsopusuhtaiselta ollakseen 331. Korjatkaa toki jos olen väärässä. Upeita kapistuksia molemmat versiot.

      332:ssa on jotenkin enemmän perinteikkyyttä, mutta ainakin omalle silmälle 331 on kivempi. Aion hankkia noita kaksi ruokailupöydän ylle. Tosin kromisilla renkailla vaikka Alvar taitaa pari kierrosta vetääkin ympäri haudassaan..... Toivon vain että jossain olisi jokin kampanjahinta tarjolla, melko täyshintaisesta ostoksesta on kuitenkin kyse.

      Poista
    3. Kiitos tarkennuksesta! Aallon valaisimet ovat itselleni melko hatara alue, joten tarkennukset otetaan mielellään vastaan :)

      Poista
  2. Oih, tuli niiin ikävä kampusta, joka oli aikoinaan osa arkipäivää... liian ahtaat wc:t, C:n salien omituiset penkit, jossa ei tiennyt miten päin pitäisi istua.. onko museologian luennot nykyään C -rakennuksessa? Hassua, mun "aikana" ne oli JT:ssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cefuts: Joo,tuohon wc-kommenttiin voin täysin yhtyä :D
      Yliopiston rakennuksista moni on remontin kourissa, joten aina ei ole ne perinteiset salit käytettävissä. Juomatehdasta käytetään pääsääntöisesti edelleen, mutta kun yhtä salia on jakamassa esimerkiksi kirjallisuuden, taidehistorian ja taidekasvatuksen ryhmät niin aina sinne ei ole mahdollista päästä.
      Tällä hetkellä Juomatehtaan henkilökunta on suurimmaksi osaksi sijoitettu Mattilanniemeen. Aina kursseille mennessä on jännittävää katsoa että missähän sitä seuraava luento järjestetäänkään. Ei ole kiveen kirjoitettu että etnologian luennotkaan aina olisivat Historicalla. Viime syksynä yksi kulttuurikurssi pidettiin aina Mattilanniemessä Agorassa, joka oli Juomatehtaan tiloihin tottuneelle paikka joka tuntui ihan uudelta ulottuvuudelta ;P

      Poista
  3. Haa, sinullakin on kakkoskamera! Minulla se kulkee nimellä käsilaukkukamera.

    Kiintoisa kierros, vaikka en olekaan Alvar Aalto -fani. Sen tiesinkin, että häntä arvostetaan maailmalla enemmän kuin täällä. Ehkä aina näkee paremmin sen, mikä on kauempana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukki: Käsilaukkukamera on toinen nimitys ;) Aina on oltava laukussa jonkinlainen kamera jos tulee tilanne jonka haluaa tallentaa,kuten tämä idea kesken päivän.

      Taitaa olla usein juuri niin että kauemmas näkee paremmin, tai ainakin kauemmas silmät ovat terävämmin avoinna. Joskus tulee ahaa-elämyksiä onneksi läheltäkin.

      Poista
  4. Täälläkin läikähti lämmin nostalgian tunne!

    Minä opiskelin tuolla samaisella kampuksella 10 vuotta sitten. Juomatehtaan lisäksi suosikkejani olivat Lyhty ja se C-rakennuksen pieni vanhanaikainen sali jossain pääsisäänkäynnistä oikealla... en tietenkään muista koodia, mutta siellä oli toisinaan tenttejä ja taitettavat tuolit paukahtelivat ja rämähtelivät kun levottomat tenttijät potkivat niitä epähuomiossa.

    Lyhty oli minulle ihastuksen aihe varhain ja myöhään, sekä sisältä että ulkoa katseltuna. Laitosneuvoston kokoukset pidettiin siellä ihan luvattoman aikaisin aamulla läpi erään erittäin kylmän ja lumisen talven. Hyvä puoli siinä oli se, että Kultakellojen ja Mehiläispesien valossa sai katsella sinisten pakkasaamujen kirkastuvan ulkopuolella.

    Kiitos muistoista. Et viitsisi kuvata vielä Kortepohjan yo-kylää, ja Vakkaria!
    Olisi kiva nähdä mitä vanhoille hoodeille kuuluu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria F: Mukavaa kuulla teidän omia tunnelmia ja ajatuksia kampukselta. Lyhty on kyllä kiva paikka ja tuo lamppujen valossa sinisen pakkasaamun katselu kuulostaa tunnelmalliselta.
      Tuo C-rakennuksen pieni sali, jossa taitettavat tuolit paukahtelivat kuulostaa tutulta.

      Kortepohjan yo-kylän kuvaaminen on ollut mielessä, mutta vielä en ole saanut toteutettua. Keväämmällä kun olisi vähän vihreääkin tulisi parempia kuvia, joten taidan sen siirtää myöhemmäksi. Vakkaria en ole itse ottanut olohuoneekseni,joten se on hieman vieraampi paikka,mutta laitetaan sekin korvan taakse.

      Poista
  5. Hassu kysymys, mutta onko tuo päärakennuksen Aalto-kirjasto käytössä tai opiskelijoille avoin? Opiskelen siis itsekin Jyväskylän yliopistossa ja joskus olisi mukava olla muuallakin kuin pääkirjastossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ei se ole ollenkaan hassu kysymys, joskus mietin sitä itsekin. Kyllä sinne Aalto-kirjastoon voi mennä, siellä on tietokoneita ja joitain pöytiä. Kovin paljon siellä ei kuitenkaan itse kirjoja ole, mutta jos tietokoneita tarvitsee tai vain lukurauhaa niin tuo on hyvä vaihtoehto :)

      Poista