sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Maisematarina

Kesällä oli puhetta maisemista ja etenkin sellaisista, jotka tuntee omikseen. Jokainen osaa kuvailla oman alueensa maisemaa joillain sanoilla. Mikäli maisemaan liittyy tarinoita, se on todennäköisesti tavallista ohikiitävää maisemaa tärkeämpi. 
Kuvissa näkyvä maisema on vahvasti osa minua, mutta lähinnä talviasussaan. Kuvat on otettu laskettelurinteestä, jossa tuli vietettyä useampi talvi. Tuolloin on tosin hankala erottaa järviä peltotilkuista, kun kaikki on lumen alla. Täällä on ensin laskettu pulkalla ja liukurilla, myöhemmin suksilla ja muutamia kertoja lumilaudalla. Tänne on tehty koulun urheilupäiväretkiä, paistettu nuotiomakkaroita ja istuttu kahvilassa. Saatettu laskea myös muutaman pojan perässä... Näitä rinteitä laskiessa maaston osasi lähes ulkoa. Tiesi kuopat ja nyppylät, helpot ja hankalat paikat, erilaiset oikoreitit. Tuttukin metsäreitti pääsi pettämään, kun lumen pinta oli jäässä, eteen tuli hyppyri ja suksi osui puuhun. Kaaduin naamalleni siten, että leuka ja vasen poski raapivat jäistä lunta. Vasen puoli kasvoista näytti jonkin aikaa siltä, että "kasvot ovat raastinrautaa hioneet".
Nyt en ole vuosiin käynyt rinteessä, mutta koska on viimeisiä hetkiä tallentaa tämän syksyn väriloistoa ajattelin, että kun nousee vähän korkeammalle saa kerralla ihastella ruskamaisemaa enemmän.

Mikäli teiltä löytyy maisemia joihin liittyy tarinoita, olisi mukava kuulla/nähdä niitä.

4 kommenttia:

  1. Ymmärrän ehkä vielä paremmin, mitä kommentoit tultuasi bussilla tänne. Siis maisemasta, joka oli täällä niin erilaista. Nimimerkillä "ei koskaan laskettelurinteessä käynyt länsisuomalainen"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kuten silloin sanoin, meilläkin on täällä peltoja, mutta ne on tilkutettu paaaaljon pienempiin osiin kuin siellä teillä, missä peltoja on silminkantamattomiin. Täällä järvet, metsät ja metsiköt sekä mäet rajaavat peltoalueita. Kun tätä maisemaa vertaa sinne Länsi-Suomeen/rannikolle voi ymmärtää, että sellainen avaruus voi olla vähän pelottavaakin...

      Poista
  2. Minun maisemani on ehdottomasti Tanska ja ihan mikä tahaansa alue Tanskassa. Mutta jos on valittava yksi niin Jyllannin maaseutu ja Jyllannin "pääkaupunki", ihana Aaarhusin kaupunki. Ei voi olla mitään sen ihnanpaa maata kuin Tanska. Tanskassa on kaikki niin kaunista, kodikasta ja siistiä, jota on melkein mahdotonta uskoa todeksi. Se oli aika läheltä etten asu tällä hetkellä Aarhusissa. On vain kaksi ikävää puolta Tanskassa. Tanskalaisia ei nää koskaan humalssa, mutta he tissuttelevat alkoholin kanssa pitkin päivää.Onneksi tanskalaiset eivät ole väkivaltaista kansaa, päinvastoin. Toinen ja suurin syy etten asu Aarhusissa on se että Tanskassa kaikki on niin kallista. Ruotsihan on Skandinavian halvin maa ja Ruotsin kruunulla elävälle tulee muut Pohjolan maat kalliiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanskassakin olisi joskus mukava käydä. Kauneuden lisäksi kuulema pyöräilykulttuuri toimii. Pienissä valtioissa taitaa olla ihan omanlaisensa herttainen tunnelma.

      Poista