sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Punaposkisia pyhimyksiä

Olin oikeassa, joku muukin ihastui Petäjäveden vanhan kirkon herttaiseen saarnatuolin kannattelijaan. Saarnatuolista tuli uskonpuhdistuksen jälkeen tärkeä osa jumalanpalvelusta, josta luettiin saarna. Siellä luettiin kansalle myös maallisen esivallan kuulutukset ja nuhdeltiin väärin tehneitä seurakuntalaisia.  
Vanhan kirkon saarnatuolin esikuvana on toiminut Jämsän kirkon 1680-luvulla enkelein ja apostolein koristeltu saarnatuoli. Jaakko Klementinpoika Leppäselle tarjoutui mahdollisuus tutustua Jämsän kirkon saarnatuolin malliin, kun hän teki korjauksia Jämsän kirkossa syksyllä 1765. Valitettavasti Jämsän saarnatuoli paloi kirkon mukana vuoden 1925 tulipalossa.
Petäjäveden kirkon saarnatuolia kannattelee punaposkinen Pyhä Kristoforos. Kristoforoksen legenda on 200-luvulta, jossa jättiläismäinen mies tahtoi palvella maailman mahtavinta hallitsijaa. Ensin hän palveli kuningasta, mutta huomattuaan kuninkaan pelkäävän paholaista, tämä siirtyi paholaisen palvelukseen. Paholainen pelkäsi Kristusta, joten Kristoforos tahtoi siirtyä hänen palvelukseensa. Kristoforos tapasi matkallaan erakon, joka neuvoi palvelemaan Kristusta auttamalla ja kantamalla matkalaisia voimakkaan virran yli. Jonkin aikaa palveltuaan pieni lapsi pyysi häntä kuljettamaan itsensä joen yli. Kantaessaan lasta virran yli Kristoforos tunsi sortuvansa tämän painon alle. Hänelle selvisi, että oli kantanut virran yli maailman synnit harteilleen ottaneen Jeesus-lapsen. Näin saarnatuolia (eli Raamatun sanaa ja Kristusta) kannatteleva punaposkinen Kristoforos viittaa legendaan. Krisoforokset kannattelevat saarnatuoleja useissa suomalaisissa kirkoissa mm. Hattulassa ja Kangasalan, Askolan sekä Vesilahden kirkossa.  
Saarnatuolin kulmikas pönttö on jaettu koristeellisesti veistetyillä pilastereilla viiteen kenttään, joiden jokaisen keskellä seisoo veistetty ihmishahmo. Nämä kuvaavat tulkinnan mukaan 4 evankelistaa ja oikeassa reunassa Vapahtajaa. Minä suhtaudun hieman epäillen tähän tulkintaan, jossa oikean reunan hahmo olisi Vapahtaja. Mielestäni kolme vasemmanpuoleista voi kuvata evankelistoja (tosin miksi vain kolme?), ja toinen oikealta voisi olla maapallon päällä seisova kruunupäinen Vapahtaja, mutta minusta oikean reunan hahmolla on sen verran feminiiniset piirteet lanteilla (hame) muihin hahmoihin verrattuna (kaapu), että minä tulkitsisin hänet Neitsyt Mariaksi.
Saarnatuolin ylä- ja alareunaan sekä kaikukatoksen kulmiin on kiinnitetty pieniä enkeleitä ja kerubeja. Saarnatuoli maalattin vuonna 1779 ja tehtävä annettiin jämsäläiselle maalari Tammelinille. Saarnatuolista tuli vihretävän sininen ja enkeli- ja ihmishahmoista valkoiset. Kaikille figuureille maalattiin punaiset posket.
Pienet punaposkiset hahmot ovat suloisia, mutta herttaisuudessaan voiton vie ehdottomasti tuuheakulmainen ja punaposkinen Kristoforos.
Vai mitä olette mieltä?

8 kommenttia:

  1. Haha! Ai se on Kristoforos, niinpä tietysti! Aivan ihana. (Väistämättä tulee mieleen se maalaus, jonka joku hyväätarkoittava nainen entisöi jossain joskus, en muista missä - samankaltaista liikuttavaa kömpelyyttä molemmissa.) Pyhtään kirkon seinässä on hilpeä isokokoinen Kristoforos, mainio sekin. Onko alkuperäinen maali säilynyt tuon Kristoforos-veistoksen kasvoilla? P.S. Pikkuenkeleiden mukaan saisi tehtyä mahtavat piparkakkumuotit. Koristelisi kuorrutteella sitten silmät ja posket ja suut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liiolii: Tarkoittanet tätä espanjalaisen kylän Ecce homo-maalausta. ;) Tämä Petäjäveden Kristoforos on onneksi tehty jo alun perin herttaiseksi, se espanjalainen "restaurointi" oli valitettavan surkuhupaisa tapahtuma. Toivottavasti Suomessa ei pääse käymään tuollaista.
      Kyllä nuo maalit ovat mielestäni alkuperäiset.

      Ihana tuo piparkakkumuotti-idea! Ostaisin ehdottomasti!

      Poista
  2. Tuo Petäjäveden vanha kirkko näyttää olevan kirkkojen kirkko. Aivan mahtavan ihana kirkko ja puusta valmistettu vielä kaiken lisäksi. Kristoforos on todella ihana punaisine poskineen. Kiitos sinulle että kerroit ja kuvasit!

    Jäi mietityttämään että kuinka mahtaa ollakaan että juuri Kristoforos esiintyy niinkin laajalti suomalaisissa kirkoissa. Ruotsissa ei ole samaa perinnettä. Löytyy kyllä katollinen seurakunta Kalmarista tuolla nimellä. Kristoforos on Kristoffer ruotsiksi ja se on yksi tavallisimmista miesten nimistä Ruotsissa. Myös Kristoffersson sukunimenä on melko yleinen.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna: Kirkko on ihan aiheesta on päässyt Unescon maailmanperintölistalle.
      Katolisesta kirkostahan se Kristoforos tännekin periytyy, tosin ortodoksit kunnioittavat pyhimystä edelleen. En osaa ottaa kantaa tuohon Ruotsin kirkkojen tilanteeseen.

      Poista
  3. Ihanaa kun jaksat innostua meidän vanhasta kirkosta näin suuresti! Ja oli todella mielenkiintoista lukea itse kirkosta vaikka olen siellä aikaa joskus useamminkin viettänyt, aina sitä oppii uutta! Tämä postaus menee ehdottomasti jakoon, kiitos kun kirjoitit :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna: No eihän tuollaisesta historian aarrearkusta voi olla innostumatta. Mukava kuulla, että nämä postaukset tuottavat sinullekin niin paljon iloa! :)

      Poista
  4. Kristoforos- vanha tuttu:D. Ilmankos sen heti löysin ja ihastuin.

    VastaaPoista