sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Hurmion takana

 
Täällä tuli kysely omasta kiinnostuksestani ja matkastani taidehistorian maailmaan. En pidä opiskelualavalintaani mitenkään huippusalaisena tietona, joten muistellaanpa hieman vuosia taaksepäin.
Olen aina pitänyt piirtämisestä ja käsillä tekemisestä ja tiesin jo nuorena, että haluan olla taiteen kanssa tekemisissä tavalla tai toisella. Haaveet tulevaisuuden ammatista ovat muuttuneet arkkitehdistä sisustussuunnittelijaksi ja kuvaamataidonopettajasta taidehistorioitsijaksi.


Taidehistoriasta kiinnostuin edellisessä koulussani, jossa oli aivan äärettömän inspiroiva ja innostava taidehistorian opettaja. Pärjäsin kursseilla ja tarinat maalausten takana ja niiden tulkitseminen alkoivat kiehtoa siinä määrin, että päätin hakea opiskelemaan taidehistoriaa. Nyt alkaa ensimmäinen vuosi olla pulkassa, enkä ole katunut päivääkään valintaani. Tulevaisuudessa kiinnostavat museotyöt tai taidehistorian opetus.


Blogini nimi ”Hurmioitunut” juontaa juurensa vuoteen 2008 ja taidehistorioitsija, tietokirjailija Anna Kortelaiseen. Hän oli Kuopion yliopistolla puhumassa aiheesta ”Mitä narrimaisuutta puhua siitä mitä rakastaa!”, jolloin tutustuin herraan nimeltä Stendhal. Kortelainen avasi Stendhalin syndroomaa sanoin: ”Yliannoksen kaunista taidetta kokenut potilas kärsii sydämentykytyksistä, pyörrytyksestä, huimauksesta ja on hiukan sekaisin.” Kortelainen kiteytti Stendhalin syndroomassa sanoiksi tuntemukseni äärimmäisen kauniista taide-elämyksestä. Perustin blogini juuri avatakseni tuollaisia taidekokemuksia, ja mikäs olisi ollut osuvampi nimi kuin lainata Kortelaisen kirjan nimeä ”Hurmio: Oireet, hoito, ennaltaehkäisy”.


Mieluisinta taidesuuntaa ja aikakautta on hankala nimetä, sillä kaikki kaudet kiinnostavat ja haluan tietää niistä enemmän. Antiikki, renessanssi, kirkot ja kirkkotaide taitavat kuitenkin kiehtoa eniten. Nykytaiteen kanssa olen saanut kamppailla ymmärtääkseni, ja ylipäänsä halutakseni ymmärtää sitä. Aiemmin mainituissa kirkot ovat kokonaistaideteoksia, antiikkiin yhdistyy arkeologia ja rakennustaide ja renessanssi on täynnä mestariteoksia. Aika jolloin perspektiivin, anatomian ja öljyvärin kehittyminen sekä yksilön taitojen arvostus heräävät.

Kiitoksia mielenkiintoisesta kysymyksestä. :)
 

7 kommenttia:

  1. Ihan heti pitää sanoa, että mieletöntä, miten joku voi olla noin hurmioitumut! Ja tarkoian sitä, että olet tosiaan löytänyt sen oman juttusi! Kadehdittavaa, itse kun niin monien kanssa valun siinä virrassa, jossa etsitään itseään vielä vuosi toisensa perään. Mikä minusta tulee isona jne.

    Ja hitsi miten olet lahjakas piirtämään. Tikku-ukko vois ehkä syntyä kahdessa minuutiissa, en lupaisi :)

    VastaaPoista
  2. Jotenkin ymmärrän sinua. Kun intohimo kerran napsahtaa kohdalleen, on se menoa. Ja taide kautta historian on voimavirtaa kaikkina aikoina!

    Hyvästi olet hurmioitunut!

    VastaaPoista
  3. Uuden Kuun Emilia: Kiitos kauniista sanoistasi <3 Täytyy kyllä sanoa että olen onnekas ja pidän alastani. Tulevaisuuden töistä ei voi koskaan tietää,miltä työllisyystilanne milloinkin näyttää, mutta nyt aion vain nauttia opinnoista.

    Koulussa tykkäsin eniten croquis-piirtämisestä ja kipsipatsaiden kopioinnista,vaikka osa piti niitä tylsinä.

    Metsätonttu: Todellakin,kun jokin napsahtaa kohdalleen,se on menoa!

    VastaaPoista
  4. Oiii, kiitos paljon tästä postauksesta! Hirmu mielenkiintoista :)

    "Antiikki, renessanssi, kirkot ja kirkkotaide taitavat kuitenkin kiehtoa eniten."

    Hauska huomata kuinka toisia kiinnostavat aivan eri aiheet kuin minua itseäni; olen ihan 1800-luvun (naturalismi, symbolismi, impressionismi jne) lopun taiteen, koko 1900-luvun (art nouveau, ekspressionismi, dada ja surrealismi, nonfiguratiivinen, minimalismi...) ja nykytaiteen fani.

    VastaaPoista
  5. Klavvyminx: Oleppa hyvä :)
    1800- ja 1900-luvultakin löytyy paljon ihania ja kiehtovia tyylisuuntia,noista mainitsemistasi varsinkin Claude Monét, Ellen Thesleff ja impressionismi.

    VastaaPoista
  6. Olen kyllä sulle kade positiivisessa mieless - kun olet löytänyt itsellesi juuri sen aihepiirin jossa haluat työskennellä, kirjoituksistasi kuultaa tunteenpaloa alaa kohtaan.
    Kiitos vierailustasi taas.

    VastaaPoista
  7. LENNU: Kiitos kovasti :) Eihän sitä tiedä miten ja minne se elämä lopulta vie,mutta ei se elämä murehtimalla parane. Kannattaa siis nauttia tästä hetkestä :)

    VastaaPoista