tiistai 23. marraskuuta 2010

Taidehistorian vaikeuksia

Nyt olen tällä Taiteen historia II kurssilla huomannut, että mitä lähemmäs nykyaikaa tulemme, sitä vaikeammaksi eri taiteenlajien määritteleminen menee. Esihistoriasta 1800- luvun loppuun taidesuunnat olivat suht selkeitä kokonaisuuksia ja taiteilijat usein pysyivät yhdessä tyylisuunnassa. 1900-luvulle tultaessa tyylisuuntia alkaa modernin taiteen kohdalla olla niin paljon, että samalla taiteilijalla voi olla useita tyylisuuntavaiheita uransa aikana. Tämä tekee teosten opettelusta haastavaa.

Magnus Enckell - Poika ja pääkallo, symbolismi


Magnus Enckell - Lepäävä Fauni, impressionismi

Arkkitehtuuri on edelleen yhtä haastavaa ja vaikeaa oli aikakausi mikä hyvänsä.
Toisaalta on mukava huomata, että aiemmin opetellut asiat ovat yhä muistissa, 
kuten kubismi ja sen eri muodot.


Georges Braque - L'Estaquen maisema, fasettikubismi

Fasettikubismi = Lähtökohtana oli Cézannen taide ja hänen neuvonsa 
"tulkita luontoa lieriön, kartion ja pallon avulla".


Georges Braque - Portugalilainen, analyyttinen kubismi

Analyyttinen kubismi = Väriasteikkona oli harmaanruskea ja kohteina yksinkertaiset asetelmat. Analyyttisen kubismin vaiheessa yhtenäinen perspektiivi katoaa mosaiikkimaisen 
pintavaikutelman tieltä.


Pablo Picasso - Kitara, synteettinen kubismi

Synteettinen kubismi = Merkitsi palaamista rikkaampaan väriasteikkoon, minkä lisäksi teoksiin otettiin mukaan "todellisuuden" osia esimerkiksi lippujen tai lehtiotsikoiden muodossa. Tällöin voidaan katsoa syntyneen ensimmäiset kollaasit.


Pablo Picasso - Guernica

Simultaaniperspektiivi = Menetelmä esittää kuvattava kohde samanaikaisesti useammasta perspektiivikulmasta.

(kuvat Googlesta)

Vaikka välillä tuntuukin vaikealta, tunnen silti olevani oikealla alalla, oikeassa paikassa.

4 kommenttia:

  1. Nautin tavattomasti tästä päivityksestäsi! Jos taidehistoriaa olisi voinut opiskella sivuaineena Joensuussa, olisin takuulla opiskellut sitä (luin kulttuurintutkimuksen aineita mm. kirjallisuutta ja perinteentutkimusta). Totta, että tyylisuunnat sekoittuvat sitä enemmän, mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan.

    Ja symbolismissa on sitä jotain!

    VastaaPoista
  2. lumiomena: Mukavaa kuulla että teksti on mielenkiintoinen. Sitä kun itse on taidehistorian syvyyksissä, ei tule ajateltua jaksavatko muut näitä tekstejä lukea.

    Minulla on sivuaineena museologia, ja ensi syksynä ajattelin aloittaa etnologian.

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Minä myös mielenkiinnolla seuraan näitä minikatsauksiasi taidehistorian maailmaan. Siis oikein odotan : )) Uskomatonta miten monta kubismin erilaista määritelmää..Enpä tuotakaan tiennyt. Picasson moninaisiin tyylisuuntiin tutustuin Ateneumin näyttelyssä. Kävitkö sinä siellä? Aikamoinen elämys..

    Mukavaa keskiviikkoiltaa :)

    VastaaPoista
  4. minnamarika: Kiva että tykkäät. Voin siis pohdiskella koulujuttuja hieman täälläkin. :)

    Kyllä kävin katsomassa Picasson Ateneumissa. Tykkäsin eniten kubistisista pronssiveistoksista, joissa naisen pää oli kuin panssari. Ja se vuohi oli ihana. Espanjan sisällissodan maalaukset koskettivat myös. Vaaleanpunaisesta kaudesta en niin pitänyt. Upein maalaus oli ehkä Olgan muotokuva nojatuolissa.

    VastaaPoista